Uutta ja vanhaa

Noniiiin, siinä se nyt on. Jälleen uusi laukku. Lupasin itelleni, etten ostais uusia vähään aikaan, mutta jos laukku jollaisesta on haaveillut kauan, kävelee vastaan! Mitä voi tehdä.. No ostaa sen. Vastaavan kokosia ja mallisia laukkuja oon nähny aikaisemmin vaan kalliilta merkeiltä, joihin ei tietenkään oo ollut varaa. Tämä irtosi onneksi aika edullisesti. Saman muotoinen laukku suuremmassa koossa mulla on jo vaaleanpunaisena, ja oon tykänny siitä paljon. Tästä tulee varmasti yhtä pitkäaikainen ystävä mulle ;-)

Samaan jamaan paljastan muitakin shopaholicin tekemiä löydöksiä. Näille ei mitään akuuttia tarvetta myöskään ollut, mutta jos tekee huikeita löydöksiä niin onko vaihtoehtoja :-D Ja housuille nyt aina on käyttöä! Toiset ovat (jälleen..) vaaleat revityt farkut. Lähinnä kevättä varten :-) Tykästyin näihin todella, ja hintaa oli kymmenen euroa. Aika naurettavan halvat.

Ja eilen bongasin vielä toisetkin farkut. Jep, monet pitää turhamaisena, mutta oon oikeesti koko talven koittanu ettii perusfarkkuja. Luottofarkkuja. Sillon ku ei keksi mitään päällepantavaa, haluu ihan perus asun ylleen, tarvii just tällasia housuja. Ihan tavalliset, kauniin siniset pillifarkut. Näilläkin oli hintaa 10e, joten olihan nekin sitte pakko napata mukaan... Huoh. Ja mun piti säästää. Nyt menee kyllä rahapussin nyörit kiinni, enkä käy kaupoilla ollenkaan ;-)

Tarkotus ois viedä kirpputorille tavaraa helmi-maaliskuussa. Mulla on hirveesti vaatteita, laukkuja ja kenkiäkin, joista haluan eroon. Tällä vauhdilla kun ostelee tavaraa niin sitä alkaa pursuilla kaapeista ulos aika äkkiä ;-) On paljon hyväkuntoista, käytettyä tavaraa, ja jonkin verran myös kerran-kaksi käytettyjä vaatteita/kenkiä. Niistä sais varmaan ihan kivat rahat yhteensä kun kaiken veisi myytäväksi. Ja mikä tärkeintä, pääsis vaan eroon niistä ja sais kaappeihin taas jonkunmoisen järjestyksen x)

Selasin tänään pari kaappia läpi, ja kiertoon lähteviä paitoja löytyi aika lailla. Housujakin oli parit liikaa (vaikka ennen en oo housuja rohmunnut? Yksillä farkuilla menty pari vuotta kerrallaan :-D) sekä ylimääräisiä urheiluvaatteita, joista sais varmaan hiukan taskurahaa. Pari takkiakin olis laittaa myyntiin. Nyt kun sais vaan aikaiseksi kerätä kaikki kamat kasaan ja varata paikka kirpparilta :-)

-Essi

More leather to me

Hello kamuset! Viime postauksen jälkeen taitaa olla hyvä saada lukea vähän kevyempää tekstiä ;-) Eli luvassa mun vaatehöpinöitä!

Joitain päiviä sitten oli sopiva väli käydä kuvailemassa taas vähän otoksia! Kuvissa esiintyvät jälleen yksi mun alelöytöpaita sekä mun uusi rakkaus, tuo nahkahame. Paidassa oli jotain viehättävää, ja on kiva omistaa myös jotain värittömämpää ;) 

Nahkahameesta oon haaveillut syksystä saakka (ja tainnut jauhaa siitä täälläkin...), mutta sopivaa ei oo sattunut eteen. H&M:stä bongasin kuitenkin joku aika sitten tuon kellohameen, johon ihastuin! On niin kivaa saada vaihtelua alaosiin - ei aina vaan housuja! :-) Noi mun talven ykköskengät mätsää aika kivasti tuohon, niin ihanaa kun on muitakin kuin mustia kenkiä! Piristää heti asua.   

Kuvissa vilahtelee myös mun uusi laukku (kyllä, taas), mutta kerron siitä myöhemmin lisää! Tän tyylisestä oon haaveillut kauan, joten ei sitä vaan voinut jättää kauppaan kun vihdoin tähän kohtuuhintaiseen aarteeseen törmäsin :-)))

Odotan kyllä kevättä jo niin paljon, sais asukuviinkin jotain vaihtelua. Tylsää olla aina sama takki päällä eikä alla olevat vaatteet edes näy kunnolla... Keväällä on muutenkin paljon kivempia vaatteita, yllättäen ;) Alkutalvesta on ihanaa kääriytyä paksuihin neuleisiin ja huiveihin, mutta pikku hiljaa alkais jo riittämään. Sisältä käsin kun katsoo ulos taivaalle, tulee ihan kesäinen fiilis kun aurinko paistaa :-D Totuus on kuitenkin vielä vähän toinen. Ihan just ollaan jo helmikuun puolella, joten kyllä se kevät sieltä pian jo koittaa..! 

Terkuin
Esma

Mitä mieli sanoo?

Oon jo pidemmän aikaa pohtinut, miten paljon uskaltaisin kirjoittaa täällä mun selkään liittyvästä toisesta puolesta. Fyysisten kipujen lisäksi syksy/talvi on nimittäin ollut mulle henkisesti aika raskas. Toiset (minä) vaan ottavat asiat raskaammin kuin toiset, eivätkä nämä toiset sitten taas välttämättä ymmärrä olevansa itse niitä henkisesti vahvoja ihmisiä.

Ensin ajattelin, että ihmiset varmaan ymmärtävät ilman kertomistakin, miten raskas paikka on näin nuorena saada tietää selän välilevyrappeumasta, johon ei varsinaisia hoitoja ole, ja jossa on oletuksena sen leviäminen ajan kanssa pidemmälle selkään. Pian kuitenkin tajusin, että ihmisiä on (tässäkin asiassa) erilaisia. Jokaisen suhtautuminen on ollut edellisestä poikkeava, jotku säikähtävät jopa liikaa, toiset taas eivät oikein tiedä mistä on kyse, eivätkä osaa informaatioon pahemmin "reagoida" vaikka asiaa avaisin. Karua mutta totta - eihän sitä itsekään ole osannut mukautua toisen tunnetilaan vastaavassa tilanteessa, ennen kuin itse on samassa jamassa.

Toki ymmärrän, että mun elämästä tarvii tietää jonkin verran enemmänkin, jotta pystyy edes hahmottamaan, miten tä muhun vaikuttaa. Pian vuoden jatkuneet kivut ovat osanneet joskus lamauttaa, kropan lisäksi pään. Ei tietenkään oo helppoa olla niiden kanssa, mutta siihen puoleen kuitenkin tottuu. Toki sitä jatkuvasti toivoo helpotusta, mutta kun ei enää muista miltä kivuton selkä tuntuu, ei sitä tavallaan osaa harmitellakaan sitä puolta joka hetki..

Mun tilanteessa pahimmat jutut itselle olivat ensinnäkin se, että sain tiedon sormia napsauttamalla eräänä kauniina päivänä. Toiseksi, jouduin lentopallosta luopumaan. Jokainen, joka on jotain lajia aktiivisesti harrastanut ja sitä rakastunut, voi ymmärtää tuskan, jos itsestä riippumattomista seikoista joutuu tuon "elämäntavan" jättämään taakse. Toki olin iloinen siitä, ettei tä tapahtunut pari vuotta sitten - tähän mennessä elämään on onneksi onnistunut saamaan muitakin iloja eikä kaikki enää pyörinyt pallon ympärillä x) Vielä pahempi isku mulle kuitenkin oli se, etten sinne mun haaveilemaan poliisikouluun pysty hakemaan. Ymmärrettävästi kouluun halutaan terveitä ihmisiä, ja taustat totta kai tarkistetaan. Vaikka mut sisään kelpuutettaisiin, ei ois mitään takeita mun jaksamisesta. Selkä voi ilmeisesti hyvänkin vaiheen jälkeen äkkiä mennä niin huonoon jamaan, etten pysty mistään fyysisistä jutuista suoriutumaan. Ja tuolla koulussa täytyy säännöllisin väliajoin esim. Cooperin testi suorittaa alle vaaditun ajan, sekä osallistua itsepuolustusharjoitteluun. Miten raskaasti tällaiset asiat saa ottaa, kauanko on ok olla surullinen/vihainen/pettynyt?

En tiedä pystynkö kevään hakuun mennessä "keksimään mitään uutta haaveammattia". Mulla on aina ollu ideana koulutuksen kanssa, että sinne hakee, minne oikeesti haluaa. En oo vieläkään ymmärtänyt, miks joku menee välivuotena opiskelemaan jotain, mitä ei oikeesti halua. Ite näen työnteon siinä välissä mielekkäämpänä, mutta jokainen tyylillään. Ja parempi näin, eihän mullekaan ois välttämättä jääny jäljelle työpaikkaa lukion jälkeen jos kaikki ajattelis samalla tavalla kuin mä ;) Pointtina siis, haluaisin kovasti jo opiskelemaan, ja suunnitelmana olikin kesällä 2013 panostaa täysillä silloiseen hakuun poliisikoulua varten, ja olinkin jo pari kuukautta panostanut, mutta sattuneista syistä se nyt jäi.. Haluaisin kuitenkin opiskella ammattiin, jonka työtä oikeesti oon kiinnostunut tekemään. Ajatustyö on vielä kesken, ja tarviskin varmaan kääntyä ammatinvalintaohjaajan puoleen. 

Mulla on ollut urheilussa monia loukkaantumisia ja niihin liittyvää kuntoutusta mm. leikkausten jäljiltä. Kuntoutus on aina ollu syvältä, totta kai. Tuskin ketään hyppii riemusta saadessaan tehdä päivittäin varovaisia taivutteluja/kyykkyjä polvileikkauksen jälkeen tms. Aina ne on kuitenkin kahlattu läpi, koska tilanne on ollu väliaikainen, ja kehitystä voi havaita hyvin äkkiä, joka taas motivoi. Tällä hetkellä oon toki ilonen, että oon saanu kuntoutusohjeita, jotka varmaan pidemmän päälle mun tilannetta tulee parantamaan. Tuloksia ei kuitenkaan oo vielä ihan kauheesti näkynyt, vaikka nyt on viides ohjelma meneillään ja aikaa kulunut yhteensä mun mittakaavassa paljon. Kipujen kanssa aika tuntuu tietty pidemmältä. Puulta maistuu välillä joo, mutta onneks ohjelma on muokkautunut parin kolmen viikon välein, niin sen pätkän jaksaa just pinnistää. Joskus sitä silti pysähtyy miettimään, että tätä mun loppuelämä nyt on vai? Jumppaa, jumppaa, jumppaa, eikä vaikutuksista voi olla varma. Vaikka tilanne menis kivuttomaksi, ei kuntoutusta voi silti jättää, ettei kivut palaudu heti ainakaan takaisin. Miten ihmeessä jaksan jumpata vastaavia liikkeitä aina vaan, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen??

---

Välillä ajaudun arkeen, jossa mun henkisen puolen haasteita ovat mm. työ. Asiakaspalvelijana ei saisi antaa oman tunnetilan vaikuttaa palvelukykyyn, mutta joskus niin käy. Jos unta on alla vaikka vajaat neljä tuntia, on joskus vaikea koittaa pinnistää hymyä esiin, tai pahoitella ärtyneelle asiakkaalle tuotteen loppumista kun omat ongelmat tuntuu hippasen suuremmilta. Oon kuitenkin alkanu (huomaamatta) muodostaa pientä suojakuorta ympärilleni, ns. julkista Essiä, jonka auttaa jaksamisessa just vaikkapa töissä. Sen avulla on helpompi esittää kaiken olevan hyvin, ja joskus se saakin mut paremmalle tuulelle! 

On joskus todella kiusallista, että oon töissä Ikeassa. Se on kuitenkin ainut Ikea lähimainkaan, joten kaikki tutut ja tuttujen tutut käyvät meillä asiakkaana. Usein toivon, että mun otsassa lukis isolla, että "olen vaikeassa elämäntilanteessa, älkää kyselkö multa mitään"! Tai että "minulla on selkäsairaus nimeltä välilevyrappeuma"! Tiedättekö? Vastaan tulee vaikka vanha opettaja yläasteelta. Totta kai hän kyselee multa kuulumisia, opiskelenko, ja vaikkapa et pelaanko vielä lentopalloa. Musta tulis aika kumma ja sulkeutunu fiilis, jos vaan vastaisin että mitäs tässä, täällä vaan töissä ja en pelaa enää, enkä avais asiaa sen enempää. Siinä vois olla toisella hiukan kiusallinen olo. Mutta kenelle kaikille alan paasaamaan, että juu en pelaa enää, ja haaveammattikin meni reisille sattuneista syistä :-D En haluais sille toisellekaan inhottavaa fiilistä, jos hän ei sitte tiedä miten pitäis tähän infoon reagoida. En jaksais aina tehdä tästä numeroa ja kertoa ihmisille, "jotka eivät mun elämään liity" karusti sanottuna, mutta en halua vaikuttaa miltään syrjäytyneeltäkään. Joka kerta kun vastaava tilanne sattuu eteen, punnitsen varmaan neljätoista kertaa kahden sekunnin sisällä, että kerronko tilanteen vai en :-D Hemmetti.
Toki tästä tilanteesta on vähän jo päästy yli, kun lähes kaikki tutut ja vaikkapa viikottain mun elämässä pyörivät ihmiset tästä tietävät. Täällä saan myös avattua tilannetta kivasti, ja pystyn rauhassa miettimään miten asian muotoilen, jos siltä tuntuu :) Tä auttaa mua monella tapaa henkisesti.

Multa kysytään jatkuvasti miten mä voin. "Miten selkä?" "Mikä vointi?" Hirveen vaikeita kysymyksiä. Niinä päivinä kun tilanne on surkea, en oo melkein päässy sängystä ylös kun oon nukkunu sen kolme tuntia, muutenkin kiinnostus nollassa, ja kivut on taas kovempaa luokkaa, mitä voi vastata? En halua ketään huolestuttaa tai kenenkään pahoittavan mieltään sen takia, että mulla on huono päivä. Kaikkein läheisimmille ihmisille tulee sitte niitä oloja purettua, joskus enemmän ja joskus vähemmän. Ei oo helppoa heilläkään, ja joskus jännittääkin, mitä niiden mielessä mahtaa pyöriä. Onko hermot jo riekaleina mun kanssa, joten nykyään pidänkin tilanteet usein omana tietonani. On kuitenkin niitä päiviä kun riittää että saa itkeä toisen olkapäätä vasten, joskus taas fiilis että haluaa puhua, saada asioita purettua sydämeltä.

Lähiaikoina oon kuitenkin vihdoin tajunnu näkeväni tunnelin päässä sitä kuuluisaa valoa. En tosiaan tiedä mitään ratkaisuja mihinkään kysymyksiin mun tulevaisuudesta, mutta ehkä pahin suruaika alkaa olla takana päin, vaikka joitain asioita en ihan oo vielä pystynyt hyväksymään. Jotenkin oon päättäny, että kaikki muodostuu sit jossain kohtaa kuten kuuluu. En jaksa enää välittää muiden painostuksesta, vaan haluisin vaan elää mun omaa elämää, ja saada taas arkisia iloja mukaan kuvaan. Joskus asiat vaan tapahtuu helpommin, kun ei tunnu että niskaan jatkuvasti hengitetään. 

Jos heräsi ajatuksia tai kysymyksiä, niin saa kommentoida! Vastaan parhaani mukaan :) Oon tän tekstin varmaan kolme-neljä kertaa kirjoittanut valmiiksi, mutta aina löytyy muokattavaa, ja oon hiukan vältellytkin arkaa aihetta. Toivottavasti ei ollut liian synkkä postaus, eräiden asioiden summana halusin tämän puolen kuitenkin paremmin tuoda esille teidän tietoisuuteen. Jotku asiat voi olla aika karkeasti kirjoitettu, toisia oon voinu jopa kaunistella ;) Lopputuloksena toivottavasti tavoiteltu totuus.

-Essi

Talvista maisemaa

 
Moikkamoi tyypit! Lähes kaikki viime päivät ovat olleet ihanan aurinkoisia, ja eilen päätinkin että perjantaina otan tästä ilon irti. No, aamulla herätessäni taivas oli pilvessä, totta kai :-) Söin rauhassa aamupalaa, katsoin pari jaksoa Modern Familya, ja pian huomasinkin jo taivaan rakoilevan ja auringon pilkistävän esiin.

Ei muuta kuin lämpimästi vaatetta päälle, kamera kaulaan ja menoksi ;-) Ennen kuin pääsin pelipaikoille, hiki meinas virrata niin että piti ihan takin vetskaria raottaa, mutta kuvaillessa tulee kuitenkin oltua niin paljoa paikallaan, ettei mun vaatetus mennyt yhtään överiksi. Miinusta oli mittarissa nimittäin taas sen kymmenen astetta... 

Tä oli yks mun lempparikuva! :-)

Tämän näköinen punaposki hääri tänään kameran takana :-)

Sää ei oo tänä talvena ollut ihan otollinen kuvailulle. Lunta ei oo kovin paljoa maassa (onneks sitä nyt sentään on!), puissa ei oo huurretta saatika lunta, ja tänään aurinkokaan ei ollut niin hyvin mun puolella kuin olin toivonut. On silti kiva saada edes joitain otoksia kameraan tallennettua, ja lähes puolentoista tunnin rupeaman jälkeen kuvia olikin kertynyt 151 kappaletta :-) Tässä julkaisen teille nyt mun silmää eniten miellyttäviä! Eivät mitään mestariteoksia ole, mutta kaikissa on jokin pieni juttu, mistä ite tykkään.

Kyllähän Turku talvellakin näyttää aika kivalta!

Kyllä sitä kieltämättä kesää odottaa jo aika tavalla, mutta kun se ei sieltä yhtään sen nopeammin tule kuitenkaan, niin yritetään nyt nauttia näistä maisemista :-)

-Essi

Kettureppu

Vihdoin se on mun! Nimittäin tuo Fjällrävenin reppu, josta kerroin haaveilleeni jo todella pitkään. Koko on Mini, ja väriksi päätin valita keltaisen, jotta söpöysasteikolla päästään siihen täyteen kymppiin saakka ;-) Toi reppu löytyi Partioaitasta ja kaiken lisäksi tarjouksesta!

Muita uutuuksia asussa ovat nuo pöksyt, jotka löytyivät BikBokin alerekistä (joita olin jo joskus aikaisemmin kuolannut), sekä pidemmän mallinen printtipaita Zaran alesta. Molemmat lähti matkaan todella edullisesti, ja ovatkin olleet paljon käytössä :-) Nyt on toki ollu liian kylmät kelit pelkille trikoohousuille, kuvailun ajaksi päätin ne silti päälleni laittaa. Tykkään, kun ne ovat erilaista materiaalia, ja värikin on tänä vuonna miellyttänyt mun esteettistä silmääni, kuten olette varmasti huomanneet x)

Panta onkin tainnut täällä vilahtaa, tollanen on niin kätevä jos tulee pidettyä tukkaa kiinni. Saa silti jotain lämmikettä korville. Tuo takin alta pilkottava villatakkikin on parin vuoden takainen alelöytö, joka on ollut ahkerassa käytössä syksyt ja talvet - väri on hyvän neutraali, materiaali tarpeeksi paksua, ja palmikkokuvio nyt muuten vaan aina iskee mun silmään.

Ihana auringonpaiste ja valkoinen hanki! Hyvältä näyttää. Ite taas näytän hiukan luonnonlapselta tollasessa chillissä asussa kettureppuineni, tukka nutturalla ja jälleen ilman ripsaria. Ens kerraksi lupaan tsempata, olin kuvien jälkeen vaan menossa töihin, eikä sinne jaksa kovin paljoa panostaa.. :-D

Mun viikonloppu muuten sujui kissavahtina kuten viime postauksesta pystyi jo bongaamaan, sekä töissä. Maanantaina taas mulla oli vapaa, jonka sain viettää rentoutuen ystävän, ja vähän Aaponkin seurassa. Hiukan tuli siivoiltua, ja pestyä kaksi koneellista pyykkiä :-D Eli lopputuloksena oikein onnistunut päivä mukavan viikonlopun perään :-)  

Aurinkoisin terkuin
Esma

Foam Roller

Hellouu! Lupasin aikaisemmin kertoilla teille hiukan mun käyttämästä hierontarullasta. Virallinen nimi taitaa olla tuo foam roller, mutta hierontarulla on oma arkinen termini kyseiselle pötkylälle :-) Muita nimityksiä joihin oon törmännyt, on pilatesrulla tai putkirulla.

Nuo rullathan ovat tulleet Suomessakin "muotiin" viimeisen vuoden aikana niin, että ne ja niiden käyttö ovat mun korviin kantautuneet. Viime keväänä sain hierojalta vinkkiä hierontarullan käyttöön mm. jumittuneisiin reisiin ja pakaroihin, mutta en saanut omaa rullaa aikaiseksi ostettua. Aiemmin tiesin tällaisen olemassaolosta, mutten ollut siihen varsinaisesti törmännyt. Vihdoin oon tämän kuitenkin käsiini saanut (kun suoraan käteen ojennettiin, ja annettiin vaan tilinumero mihin maksaa...), ja oikein harmittaa mitä oonkaan missannut! Oon kyllä ihastunut kyseiseen kapistukseen, ja siitä ois ollu paljon hyötyä "urheilu-uran" aikanakin.. Parempi silti myöhään kuin ei milloinkaan, eikö :-)  

GymstickPro

Kerroin mun viimeisimmässä fyssari -postauksessa mun jumittuvista kylkilihaksista. Niihin voi tulla esim. pitkän seisomisen tuloksena kramppitila, enkä saa missään asennossa tai mitään tekemällä jumitusta loppumaan, vaan olo voi olla tukala ja epämiellyttävä koko loppu päivän. Oon kuitenkin päivittäin rullaillut noita lihaksia, ja krampit ovat vähentyneet. Saan myös alkavan krampin laukeamaan rauhallisella rullauksella! Kovin syvällehän tuon vaikutus ei ulotu, mutta helppaa silti. Oon ollut kyllä aika helpottunut tän kikan löydettyäni. Muita rullauskohteita mun kropassa ovat pakarat, joista löytyy aika hyviä kipupisteitä, sekä lonkankoukistajat, joita pyrin rentouttamaan hierontarullan avulla.

Foam rolleria käytetään usein urheilijoiden kuntoutuksessa, sekä ehkäisemään loukkaantumisia. Mun mielestä se silti sopii muillekin kuin urheilijoille, jos esim. työpäivän jälkeen istumisen seurauksena jaloissa/pakaroissa tai selässä tuntuu jumitusta. Käyttäen omaa kehonpainoa rullan päälle voi asettua kipupiste rullaa vasten. Painoa on hyvä jakaa ylimääräisille raajoille, koska muuten kipu hierottavassa kohteessa voi tuntua liian kovalta. Siitä sitten vain koko lihaksen mitalta rauhallista edestakaista rullailua :-) 

Mun viikonlopun kaveri halus myös kuvaan :-D söpöliini

Vain taivas on rajana kyseisen kapistuksen kanssa, myös keskivartaloharjotteita voi tän kanssa toteuttaa. Ryhtiä parantaviakin harjotteita oon kuullut tehtävän, itsehän teen ne pallon kanssa, jotta lapaluut pääsevät luonnollisempaan asentoon.

Fysioterapiasta saa hyviä treeniohjelmia omien ongelmakohtien hoitoon, mutta perusrullailun alkuun pääsee varmasti itsekin. Lisäksi netistä löytyy hyviä kuvia ja neuvoja havainnollistamaan vaikka reiden tai pakaroiden hierontaa. Nämä rullathan ei montaa kymppiä maksa, ja tuotteita saa useista eri paikoista tänä päivänä. Suosittelen :-)

Rullailemisiin!
-Essi

Huuma

Mä oon elämässäni viettänyt joka vuosi vähintään yhden viikon Lapissa. Perheen ja joskus muidenkin sukulaisten kanssa on lomailtu milloin missäkin laskettelukeskuksessa, ja jossain kohtaa Levi nousi meille mieluisimmaksi paikaksi. Alettiin viettää joulut siellä, ja jos mahdollista niin joskus hiihtoloma- tai pääsiäisviikkokin :-) 

Nuo "rutiinit" ovat kuitenkin jääneet, kun enää ei omaan elämään kuulu säännölliset lomat kuten kouluaikoina. Kerroin täälläkin, etten neljänä jouluna ole enää Leville päässyt, vaan olen jäänyt Turkuun Aapon perheen kanssa. Laskemista oon kaivannut, koska usein tuo joulun aika on ollut ainoa mahdollisuuteni harrastusta toteuttaa. Pari vuotta sitten vietettiin kuitenkin kavereiden kanssa uusivuosi Levillä, ja viime pääsiäisenä pääsin Rukalle käymään, joten hiukan oon onneksi päässyt mäessä vierailemaan!

Levi 2005

Levi 2005

Jossain kohtaa taisinkin mainita mahdollisesta Rukan reissusta, mutta homma meni reisille. Isommalla porukalla on aina niin haastavaa suunnitella lähtöä jonnekin.. Tä matka ois tapahtunut jo ens viikolla, ja pakkaset on aika kovat, joten ehkä ihan hyväkin että jäi välistä :-D Enää en taida omata niin paksua nahkaa kuin pienempänä, jolloin mäkeen mentiin myös todella hurjissa pakkaslukemissa! Kerrankin mittari näytti aamulla neljääkymmentä miinusastetta. For real, "kysykää vaikka mun äitiltä" ;) Odoteltiin pari tuntia, ja pakkanen "laski" reilu 30-asteeseen :-DDD Ja eikun rinteeseen! Mitä..? 

Meille tarjoutui kuitenkin sauma päästä vierailemaan Lapin suunnilla vielä tänä talvena! Nimittäin mun vanhemmat ovat vuokranneet mökin pääsiäisviikoksi, ja vieläpä tuolta mulle niin rakkaalta Leviltä :-)))) Ja pääsiäisenä on yleensä vielä ihanat säätkin - ei niin kovia pakkasia ja aurinko paistaa (saas nähdä miten käy, nyt kun mun toiveet on näin korkealla). Parin hassun käännekohdan vuoksi sain helpolla siirrettyä mun talvilomapäiviä viikolle 14, ja ei muuta kuin lentojen ostoon!! Saatiin aikas edulliset matkat Helsinki-Kittilä-Helsinki -välille, tuli siis halvemmaksi kuin juna?! Mun vanhemmat taasen ajaa sinne autolla joka kerta, kuten nytkin. Mulla ei kuitenkaan oo mahdollisuutta ihan viikkoa tuolla viettää, eli tyydyn viiteen päivään. Ei paha..! :)

 

Kuva: skisport.fi

Paras osuus taitaa siltikin olla se, että saan matkaseuraa tuonne reissuun! Ihana ystäväiseni lähtee mun mukaan, kuinka paljon enemmän irti tosta saakaan kaverin kanssa! Lomat on aina tullu vietettyä rinteessä, suurimpana syynä sille tietenkin se että laskemista rakastan, mutta myös se, että eihän siellä paljon muuta tekemistä oo "yksin" ollut kun en sisaruksia omaa. Mitä kaikkea sitä voikaan tehdä kun on oikeanlaista seuraa mukana! Googlettelin tänään aivan superhyperyli-innoissani kaikkia mahdollisuuksia, mitä voitais tuolla puuhailla! 

Ykkösenä haluun tietty päästä rinteeseen testaamaan, pystynkö vielä laskemaan mun selän kanssa, ja toiveet on totta kai korkeella. Voi olla aika kova pala jos tuonkin rakkaan harrastuksen joudun taakseni jättämään. Mun vanhemmat toivoi, että laskisin suksilla. Siihenhän ei liity mitään hyppelyä, ja kaatumisen riski on pienempi sekä laskuasento luonnollisempi. Mutta sinä talvena kun opin lautailun, en oo suksiin enää koskenut. Toi homma on vienyt niin mukanaan, ja siinä on ihan erilainen koukuttava tunne, etten pysty enää suksille astumaan :-) Voi kuulostaa hölmöltä tai uhkarohkeeta, mutta haluun lautailua koittaa ensin, vaikka jännittääkin aika lailla.

Kuva: lumipallo.fi

On kuitenkin kivaa päästä puuhailemaan tällä kertaa muutakin! Sitä vois vaikka vaan kierrellä keskustassa ja luonnossa, käydä huipulla näköalaravintolassa tsekkailemassa ihanat maisemat, husky- tai porofarmilla moikkaamassa eläimiä, mennä vaikka kylpylään tai keilaamaan joku päivä, ja muuten vaan rentoutua mökissä ja nauttia lomafiiliksestä. Siis oon ihan tippa linssissä intoillu täällä, kun oon vaan niin ilonen et tä reissu onnistuu :-D Huikeeta nähdä valokuvista nä täydelliset maisemat ja kaikki niin tutut jutut, tajuaa mikä ikävä on ollut! Aivan huippua päästä pitkästä aikaa tonne ja vielä heti mun synttäreiden jälkeen.. Voikohan parempaa edes toivoa x)

-Essi     

2 x klassikko

Kova hinku kahteen aika ajattomaan tuotteeseen. Molemmat mun mielestä pitkäikäisiä, ja käytännöllisiä. Menee kesät talvet, ja maksaa itsensä varmasti takaisin. Silti oon pitkittänyt näiden hankkimista, ja luultavasti ihan turhaan, koska ne mun ostoslistalla edelleen odottelee vuoroaan (tai sitä et pääsen kaupoille) - ei oo mieli vieläkään muuttunut :-)

Nä kyllä joko kolahtaa tai sitten ei. Tuota reppua oon halunnu jo vuosia, mutten oo osannut päättää kokoa. Nyt kuitenkin tajusin tuon Minin käyvän arjessa vallan mainiosti - aina ei jaksa vaikkapa töihin ottaa mitään laukkua mukaan, mutta reppu menee helposti selässä. Tähän mahtuu kuitenkin kaikki tarvittava, myös kamera jos on tarpeen :) Must-have!
Punavalkoraidallinen on mun makuun tosi raikas ja tykkään noista väreistä aina! Toi menis kesälläkin niiden mun uusien vaaleiden farkkushortsien kanssa ihanasti, ja kun aika alkaa tästä jättämään, niin mainio kotipaita kuitenkin! Niin kestävää laatua, ja malli täydellisen rento! Ei liian löysä, mutta ei mikään makkarankuorikaan :-)

-Essi

*kuvat prisma.fi ja marimekko.fi

Ensilumi

Woppiduuuh sanon minä! Virallinen ensilumi saatiin lauantaina tänne Turkuunkin, ja ihanasti se on maahan jäänyt! Toi uskomattoman paljon valoa harmaisiin päiviin, sunnuntainakin tajusin vielä puol viideltä olevan valoisampaa kuin aikaisemmin. Ja onhan tuo päivä toki alkanut jo muutenkin pitenemään :-) Sunnuntaina pakkasta oli kymmenisen astetta, joten pilvetkin väistyivät ja aurinko pilkotti lähes koko valoisan ajan! Ihanaaaa!

Ilmasta innostuneena käytiin kuvailemassa parit otokset. Olipas kiva pistää arskat päähän ihan syystä! Oon muuten tehnyt tänä talvena varmaan mun parhaat alelöydöt ever, johtuen ehkä siitä että olin kerrankin liikkeellä heti kun alet alkoi ;-) Vielä oli kivoja kappaleita oikeissa koissa (aina sama ongelma! taipuuko tä edes näin..?) jäljellä. Kuvissa esiintyvä musta, pidemmän mallinen karvakaveri (liivi) oli yks löydöistä.

 
Yks löytö olivat uudet boyfriend -malliset farkut vaaleammalla kuosilla! Niitä tummempia farkkuja oonkin käyttänyt varmaan viis päivää viikosta, oon vaan niin tykästynyt tuohon rennompaan (surprise surpsise) malliin :-) Hintaa näillä oli 20 euroa, joka ei farkuista ole kovin paljon. Näissä on pientä kulutusta pinnassa, mutta ei niin revittyjä kohtia kuin useissa samantyylisissä housuissa. Lisäksi bongasin kympillä vaaleat, boyfriend -malliset farkkushortsit! Oisko voinu paremmin käydä, sillä viime kesänä toivoin löytäväni vähän löysemmällä sekä pidemmällä lahkeella vaaleat shortsit. Joten kesän 2014 rientoihin yks vaatekriisi selätetty :-D Ps. Heti kun lumet vihdoin sataa maahan, siirryn talvipopoista kesäkenkiin.. Kaipasin vaan vähän vaihtelua ;-)

 
Näissä luonnonvalolla otetuissa kuvissa mun tukan väri pääsee oikeuksiinsa, ja muistan taas miksi tästä niin tykkään. Keväällä siirryn varmasti taas vaaleampaan lookiin, mutta tähän vuodenaikaan tuo väri on omasta mielestä aika sopiva mun kasvoille. Viimeisessä kuvassa näkyy, kuinka oon vaan vähän tasoitellut ihon väriä, mutta silmämeikkiä (eikä räpsyjä!) oo ollenkaan :-) Näyttää kasvot aika eriltä, mutta ei ollenkaan huonolla tavalla. Vaihtelua ulkonäköön ilman niitä pidennyksiä. Tänään aamulla tuli muuten fiilis, että se mun käyttämä ripsiseerumi ois saanut mun ripsiä vahvemman näköisiksi? Kuvittelenkohan vaan.. ;)

Takista ei pystynyt tuolla ulkona luopumaan edes parin kuvan ajaksi, mutta ai että tä valkoinen maa saa kuviin ihan uutta hohtoa enkä edes pysty keskittymään miltä mun vaatteet näissä kuvissa näyttää :-D Okei, nyt lopetan tän ainaisen säästä jauhamisen. On vaan pikkasen tärkee juttu mulle kuten ootte ehkä huomanneet.. ;-) Kivaa muuten päästä vihdoin käyttämään tuota mun uutta talvitakkia, jos se vaikka jo tänä talvena sais maksettua itseään vähän takaisin..!

Iloinen typy kiittää ja kuittaa!
-Essi